novellit

 

 

AIHE KIRJAILIJA

 

Mikä se kirjailija on. Se on hyvä. Kirjailija on sellainen, joka pohtii tarinoita. Eipäs pohdi. Kirjailijalla on juoni. Hän muokkaa sen tarinaksi. Kirjailija kirjoittaa joka päivä tietokoneella. Kirjailija on hiljainen ihminen, joka miettii. Yleensä kirjailijat ovat hiljaisia ihmisiä, jotka miettivät. Kirjailijalla on suunnitelma, jota kirjailija muokkaa. Suunnitelma ei ole valmis, mutta valmiiksi tulee.

Kustantamon sivuilla lukee, että he haluavat suunnitelmia jotka ovat hyviä. Kirjailija lähettää hyvän suunnitelman kustantamoon. Kustantaja lukee suunnitelman, se on hyvä. Kustantamo vastaa kirjailijalle, hyväksytäänkö kirja julkaisuun. Sen pituinen se.

 

 

OMASTA PÄÄSTÄ

 

Minä kerron nyt omasta päästäni, se toimii hyvin. Paremmin kuin koskaan. Se on hyvä ja sillä selvä. Oma pää on hyvä. Minun pääni on monimutkainen laitos, siellä on piuhoja. Välillä ne piuhat ei yhdisty mihinkään tai yhdistyy ne johonkin laitokseen tai muuhun sellaiseen. En tiedä minne pääni yhdistyy, jonnekin ne yhdistyy. Minun päähäni tulee piuhoja myöten asioita, se on hyvä. Joskus se ei ole hyvä mutta on kuitenkin. Päästä tulee piuhoja, ei siellä mitään piuhoja ole. Se on hyvä.

Seuraava luku.

Päässäni on olentoja, se ei ole hyvä. Jotka keskustelevat keskenään ja neuvovat minua, senkin pää vaikka sanon, että pitää olla hiljaa. Ajattelen asioita, joita ei ole. Välillä en ajattele, koska ei ole mitään ajateltavaa sitten olen hiljaa. Ajatukset ovat tylsiä ja niin edelleen, jos niillä ei tee mitään. Joskus ajattelen jotain oikein järkevää ja se on hyvä, joskus pääni ajattelee itsekseen ja se on hyvä.

Päässä on tyhjää vaikka se on aina täynnä, se on hyvä. Jonkun mielestä pääni on hullu, mutta se ei ole. Siellä ei ole hulluja juttuja vaan pelkästään hyviä. Päähän tulee kaikenlaista. Se on hyvä. Kaikenlaisella ei tee mitään, jos joku ei selitä niitä, koska päästä tulee hyvä. Joku selittää koko ajan vaikkei selittäjä tiedä mitä selittää, sitten minä ajattelen itse, sekin on hyvä. Minun mielestäni kaikki ei ole päästä kiinni, vaikka siellä on tyhjää. On jostakin muusta kiinni, mutta en tiedä mistä, se ei ole  hyvä. Jos vaikka on toinen pää josta pitää kiinni tai ei. Menisinkö ostoksille.

Seuraava luku.

Ostaisin napin, minkä napin? Sellaisen napin josta voi vääntää pään välillä pois päältä, se on hyvä. Nappia painamalla saa tilauksesta asioita mitä päättää. Sitten voisi päättää, että milloin sitä nappia haluaisi painaa ja sillä selvä.

 

 

NOVELLI JONKA NIMI ON KESÄ

 

On neljä vuorokautta: kesä, syksy, talvi ja kevät. Kevät on kiva. Mutta kesä on kivempi. Kesällä on lämmin. Syksyllä on kylmä, mutta ei niin kylmä kuin talvella. Suomessa talvet ovat aika leutoja. Kevät on kiva.

Keväällä linnut saapuvat. Keväällä linnut tekevät pesiä. Ja munivat munia pesiin. Kärpäset tulevat. Linnuille on ruokaa, kun on kärpäsiä.

Kesällä on hyttysiä. Hyttyset inisevät. Niitä on paljon. Lapissa niitä on vielä enemmän.

Talvella on lunta. Silloin voi hiihtää. Ei voi hiihtää. Jos lunta ei ole. Talvella on pakkasta. Muutamana talvena on ollut aika leutoa.

Syksyllä on kylmä. Mutta ei niin kylmä kuin talvella. Syksyllä sataa vettä. Lehdet tippuvat puista ja saa haravoida. Minä en pidä siitä. Minulla ei ole haravaa.

Tein virheen, puhun tietenkin vuodenajoista enkä vuorokausista. Vuorokaudessa on tietenkin 24 tuntia. Jatka siitä. Ja puolet vuorokaudesta on päivää ja puolet yötä.

Yöllä on pimeää. Päivällä on valoisaa. Yleensä. Talvella yöllä on pimeää, mutta kesällä suomessa on yöllä valoisaa.

Yöllä on pimeää. Talvella yöllä on pimeää ja silloin laitetaan kaihtimet kiinni, kun mennään nukkumaan. Mennään nukkumaan. Silloin laitetaan kaihtimet kiinni.

Kelloja siirretään vuodenaikojen mukaan. Kelloja siirrellään. Vuodenaikojen mukaan ja se on mukavaa. En koskaan muista milloin kelloja pitäisi siirtää koska luen harvoin lehtiä. Lehdissä yleensä kerrotaan, milloin kelloja täytyy siirtää. Lehti on hyvä.

Siirretäänkö kelloja kalenterin mukaan, lukeeko kalenterissa, milloin kelloja pitää siirtää.

Kalenterissa lukee kaikenlaista. Kalenteri on tehty koko vuodelle ja siinä on kaikki vuodenajat. Tästä piti tulla kesästä kertova tarina.

Kesällä voi käydä järvessä uimassa ja voi poimia marjoja. Mitä marjoja? Mansikoita. Mansikat ovat hyviä. Ne ovat kylläkin aika kalliita. Niitä saa torilta.

Seuraava luku.

Syksyllä poimitaan mustikoita. Ja puolukoita. Ne eivät maksa mitään. Niitä saa metsästä. Minä poimin harvoin marjoja.

Talvella on kylmä. Talvella ei voi poimia marjoja siksi kesä on kivempi.

Talvella on lunta, silloin voi hiihtää. Jos on lunta. Onneksi talvi joskus loppuu ja sitten tulee taas kesä.

Kesällä on lämmintä. Joskus kesällä on suorastaan kuuma. En pidä kuumasta vaan menen varjoon. Naama saattaa palaa, jos ei laita aurinkorasvaa. Aurinkorasvaa kannattaa laittaa useamman kerran päivässä, ainakin minun kannattaa laittaa.

Syksyllä voi poimia puolukoita. Ja hilloja. Mitä ne hillat ovat? Ne ovat marjoja, niitä voi kutsua myös lakoiksi. Niitä saa lapista. Ja suolta.

Seuraava luku.

Kesällä on kiva olla avojaloin. Jalat palavat. Ei tarvitse käyttää sukkia. Joo ei niin tarvitse käyttää. Sen pituinen se.

 

 

TARINA NIMELTÄ JOULUPUKKI

 

Olipa kerran joulupukki joka pukki. Joulupukki oli hölmö pukki. Sen pituinen se.

Joulupukilla on parta. Kukas se joulupukki on, onko niitä monta. Ne asuvat Korvatunturilla. Siellä on kylmä. Joulupukki tuo lahjoja lapsille. Minä en ole lapsi. Mitä joulupukki tuo minulle?

Joulupukki tuo sinulle joulun. Joulu on juhla. Jouluna on enkeleitä. Jouluna poltetaan kynttilöitä ja on hiljaista ja rauhallista.

Joulupukki tuo sinulle lahjoja. Lahja on sellainen, mistä ei tiedä mitä se on. Mitä se sisältää, lahjat ovat mukavia, niitä on mukava saada.

Lahjat sisältävät mukavia asioita. Joskus lahjoista paljastuu vain villasukkia. Pidän paljon villasukista.

Joulupukki on hölmö. Joulupukki laulattaa lapsia. Lapset eivät halua laulaa Joulupukille saadakseen lahjoja.

Joulupukilla on poro. Joulupukin poron nenä on punainen.

Joulupukki asuu Korvatunturilla. Siellä on kylmä. Joulupukilla on tonttuja.

Tontut tekevät töitä. Tontut tekevät lahjoihin sisältöjä.

Lahjan sisältö on kiva. Tontut käärivät lahjat pakettiin ja pakkaavat poron kyytiin.

Joulupukki tulee piipusta. Piippu on likainen. Joulupukin vaatteet likaantuvat. Joulupukilla on sauva.

Sauva on musta. Joulupukki on vanha, hän tarvitsee sauvan, se on musta.

Musta sauva on hyvä. Mustassa sauvassa on helistin. Se on kulkunen. Joulupukki heiluttaa sauvaa ja helistin kilisee joulun merkiksi.

Helistin ei ole hyvä. Lapset pelästyvät helistimen ääntä.

Lapsilla ei ole hyvä olla. Lapset saavat lahjoja. Ne eivät ole kivoja. Joulupukille piti laulaa.

Joulupukki laulattaa lapsia. Se ei ole hyvä.

Pitäisikö joulu perua? Joulu on hyvä.

Kirjoittaako joulupukki lehteen. Joulupukilla on oma lehti, Korvatunturin sanomat.

Korvatunturin sanomissa lukee kaikenlaista. Joskus joulupukki menee sekaisin sanomista ja pyytää apua tontuilta. Tontut kirjoittavat joulupukin puolesta sanomiin uutisia.

Uutiset ovat yleensä hyviä. Koska Joulu on hyvä, uutiset ovat hyviä.

Niissä kerrotaan lahjoista. Lapset saavat toivoa, mitä lahjaksi haluavat.

Kerro lahjoista. Parhaita lahjoja on sellaiset lahjat, mitä tontut ovat omin käsin tehneet. Joulupukin pajassa.

Tiedätkö Sinä mitä Sinä kirjoitat? Minä kirjoitan lapsuuden satua joulupukista, silloin kun kaikki on hyvin ja joulusta täytyy pitää.

Joulu on paska juhla. Joulussa kaikki on hyvää. Joulupukki pilaa joulun.

Joulu on paska juhla. Joulua ennen täytyy käydä kaupoissa ostelemassa tavaroita. Tontut ovat hutiloineet.

Joulu on kiva juhla. Jouluna on kivaa. Saa syödä piparia.

Sen pituinen se.

 

 

NOVELLI AIHEESTA SALAISET PAPERIT

 

Minulla on salaisia papereita. Vein ne lehteen. Lehti vastasi, että ei ole aikaa tutustua ja just nyt töissäkin on kiireitä.

Töissä on kiireitä ja kiireitä tulee ja menee. Meillä on töissä väkeä joka omistautunut työllensä. Me tutkimme papereita.

Kopioita.

Minä kopioin papereita, niitä oli paljon. Sitten tein niistä erilaisia kasoja ja laitoin ympärille kuminauhan. Ostin erivärisiä kuminauhoja. Ne olivat liian pieniä.

Kuminauhat eivät ole oleellisia paperit ovat. Mitä niissä luki.

Salaisissa papereissa luki salaisia asioita. Melkein kaikissa papereissa luki, että luottamuksellisia. Ja minä kopioin niitä ja tein niistä nippuja.

Salaisissa papereissa kerrottiin kieroilevista ihmisistä ja heitä oli papereissa paljon.

Salaiset paperit olivat potaskaa. Ne eivät kertoneet mistään muusta kuin kieroilevista ihmisistä ja niitä oli paljon.

Oli kieroileva tuomari, kieroileva asianajaja ja hänen asiakkaansa. Kieroileva lastensuojelu ja poliisi. Minä olin kerännyt heistä pinon paperia.

Seuraava luku.

Olipa kerran ilta. Ja sitten tuli aamu. Välissä oli yö.

Yöllä tapahtui kummia, paperit olivat kadonneet. Minä etsin papereita kissojen ja koirien kanssa. Kuvaannollisesti.

Keitin teetä. Ja ihmettelin mihin paperit olivat kadonneet, ihan äskettäin ne olivat tuossa pöydälläni näteissä pinoissa. Söin leipää teeni kanssa.

Kissat ja koirat katosivat ja paperit löytyivät. Ne olivat pöydän alla.

Minä olin suutuspäissäni nakannut ne sinne ja siellä ne nyt lojuivat. Olin ihmeissäni, vielä eilen ne olivat kateissa, ei kun yöllä.

Keräsin paperit ja aloitin alusta. Kopioin lisää papereita ja huomasin kummia.

Kummia huomasin, papereissa oli kummia. Niissä oli virheitä. Paljon.

Salaisista papereista tuli tärkeitä. Minulle tuli niistä tärkeitä. Vein ne tallelokeroon pankkiin. Pankinjohtaja avasi lokeroni ja sieltä ilmestyi käärme. Käärme söi omenan.

Olin tallettanut lokerooni lapseni leikkikäärmeen ja nyt se putkahti sieltä, kun avasin lokeron.

Seuraava luku.

Käräjäoikeussalissa oli hiljaista. Siellä oli hiljainen tuomari, joka söi omenaa. Mietin, että olisiko hänelläkin käärme. Jospa hänelläkin on lapsi, jolla on oma leikkikäärme tai sitten tuomari on käärme.

Tuomari oli käärmeissään salaisista papereista. Niitä oli vuotanut lehdille. Missä vika, tuomari ihmetteli. Minä istuin hiljaisena ja seurasin tuomarin touhuja.

Asianajaja selasi papereitaan. Asiakas istui hiljaa, hänen silmistään vuoti vettä. Minulla oli edessäni vesilasi. Hörpin välillä vettä.

Vesilasi kaatui ja paperini kastui. Minä keräsin kuminauhani ja poistuin paikalta. Paperit jäivät pöydälle.

Papereissa ei ollut mitään, kaikki oli pyyhkiytynyt pois. Jäljelle jäi vain mustetta ja sekin oli mustaa.

Lehdestä ei kuulunut mitään.

Lehti panikoi. Ja minä järjestin paperini uusiin pinoihin. Poliisi tuli asialle. Hänellä oli mustetta poliisiautossaan ja hänen autonsa vilkku oli rikki.

Poliisi ei tiennyt mitä olisi tehnyt. Koska hekin kieroilivat, niin tuomari suuttui ja kutsui poliisin paikalle. Kaikkia hävetti. Loppu.

Seuraava luku.

Sitten minä muutin Poriin. Pori sijaitsi Turun alapuolella ja siellä paistoi aurinko.

Sukkani kastui. Paperit löytyivät uimapatjan alta. Olin pumppaamassa uimapatjaan ilmaa, oli kaunis aurinkoinen keli.

Koira juoksi paikalle. Koiralla oli panta ja siinä luki Hessu.

Hessusta tuli minun kaveri. Hessu oli kiva kaveri, se heilutti häntää ja juoksi ympyrää. Se ei osannut lopettaa ympyrän juoksemista ennen kuin minä sitä kovaa komensin. Sitten se lopetti.

Hessu otti paperit. Ja minä otin uimapatjan ja sitten me menimme yhdessä lenkille.

Tuomari soitti minulle märkien papereiden takia. Minun olisi pitänyt palata takaisin käräjäsaliin.

Käräjäsalissa oli hiljaista.

Minä sanoin tuomarille, etten tule, koska nyt minulla on Hessu. Hessu oli karvainen koira. Ostin Hessulle luun. Hessu imeskeli luuta. Luu oli hyvää. Porissa paistoi aurinko. Tuomari suuttui minulle.

Menin takaisin Hessun kera. Minua hävetti.

Hessusta oli minulle apua, se oli löytänyt paperit. Vaikka ne olivat märkiä. Esittelin paperit tuomarille ja tuomari ilahtui. Poliisi oli väärässä.

Lastensuojelu.

Lastensuojelussa oli hölmö pomo. Pomo ei osannut kirjoittaa. Kirjoituksesta tuli hölmöä. Sitä ei osannut lukea kukaan muu kuin Hessu. Hessusta tuli minun asianajaja. Hessu istui pöydän päähän papereiden kanssa. Se tuijotti tuomarin omenaa ja käärmettä, vai oliko hänellä käärmettä en enää muista.

Lastensuojelu ilahtui. Siellä oli mustetta. Sitä oli paljon. Poliisi tuli paikalle autonsa kanssa. Vilkku oli rikki.

Minä olin ihmetellyt miksi poliisin vilkku välkkyi. Välillä se sammui, mutta nyt ymmärsin, että se oli rikki.

Seuraava luku.

Porissa satoi vettä. Uimapatjani oli mennyt rikki ja nyt se vain lojui. Poliisi tuli paikalle.

Hessu ei juossut enää ympyrää, se oli rauhoittunut. Luu oli kadonnut.

Luusta tuli uusi ongelma, miksi sitä ei oltu merkitty papereihin, vaikka olisi pitänyt. Luu oli kirjoitettu väärin.

Hessun asianajaja pesti loppui, koska sehän oli vain koira. Se oli tässä tarinassa pelkkä huono vitsi ja nyt palataan alkuun.

Lehden päätoimittaja otti minuun yhteyttä, mutta hänellä oli mennyt luu kurkkuun.

Päätoimittaja vilkuili epäilevästi ympärilleen ja hänen silmistään vuoti vettä.

Minä vein hänelle toimitukseen nenäliinan. Sanoin, että pyyhi silmäsi tähän. Ei päätoimittaja ole uskottava, jos silmistä vuotaa vettä.

Päätoimittaja niisti nenän. Koska hänet oli opetettu sellaiseen. Nenäliinaan niistellään vain neniä.

Päätoimittaja tutki papereita ja totesi, että ne ovat kunnossa. Minä sanoin, että päätoimittaja ei osaa lukea. Päätoimittajan täytyy ostaa suurennuslasi. Teksti oli pientä ja päätoimittajan näössä oli vikaa. Samoin kuin nenässä.

Seuraava luku.

Seuraavana päivänä satoi taas vettä. Vein uudet paperit lehteen. Päätoimittaja oli ostanut suurennuslasin ja delegoinut töitään alaisilleen.

Alaiset eivät osanneet mitään, he vain sähläsivät kaikenaikaa. Minä suutuin, että minkälaisia alaisia teidän lehdellänne oikein on.

Päätoimittaja hermostui ja heitti nenäliinalla. Minä otin sen kiinni. Nenäliina oli märkä. Yhtä märkä kuin paperini käräjäsalissa. Hessu oli kuollut.

Minä ostin Hessulle hautapaikan ja varasin kukkia, mutta kukaan ei tullut. Minä itkin hiljaa haudalla ja päätoimittaja toi minulle nenäliinan, niin meistä tuli päätoimittajan kanssa kaverit.

Seuraava luku.

Seuraavana päivänä oli paljon surua. Hautajaissaattue itki. Auto oli musta. Sisällä oli Hessu.

Hessu haudattiin hiljaisuuden vallitessa.

Minulla meni pitkään, että selvisin Hessun kuolemasta. Mutta sitten muistin paperit ja poliisin. Asianajaja oli pudottanut kumilenkin.

Asiakas oli käärmeissään. Hänen asianajajansa oli töpännyt. Mustetta lojui joka puolella.

Ostin uuden nenäliinapaketin.

Se oli huolellisesti tehty. Luu oli kirjoitettu huolellisesti, nyt huomasin sen hyvin. Sillä oli merkitystä ja kerroin siitä päätoimittajalle. Päätoimittaja huokaisi. Alaiset kasasivat paperipinoja.

Nyt päästiin asiaan. Alku olikin pelkkää höntsää.

Alaiset eivät osanneet lukea papereita mutta koska päätoimittajasta oli tullut kaverini, hän lainasi niille suurennuslasia.

Alaiset lainasivat lasia ja hämmästyivät. Papereissa luki kaikenlaista. Ihmeellistä ja kummallista. Asianajaja oli töpeksinyt.

Lehti käynnistyi. Tuli aamu. Lehdessä luki tuoreimmat uutiset.

Uutisissa ei lukenut mitään. Minä mietin Hessua. Kunpa Hessu olisi nyt paikalla. No Hessusta ei nyt enää olisi apua, joten joutuisin selviytymään yksin. Soitin päätoimittajalle, mutta hän oli lähtenyt lomalle.

Päätoimittaja keskeytti lomansa. Hänen lomansa meni pilalle huonojen uutisten takia.

Lehti meni roskakoriin.

Seuraava luku.

Tuomari otti nokkiinsa. Hänen päivänsä oli mennyt pilalle huonojen uutisten takia. Käräjäoikeuteen tuli taas hiljaista. Toimistoapulaiset täyttivät vesilaseja seuraavaa oikeudenkäyntiä varten.

Asiakas säikähti.

Asianajaja säikähti. Hänenkin päivänsä oli mennyt pilalle. Ja sitten poliisi tuli paikalle. Poliisiauton vilkku oli korjattu ja he olivat kovin kiinnostuneita luusta.

Luussa ei ollut mitään vikaa. Sitä ei tarvinnut korjata, se oli ehjä.

Minä selitin, että papereissa oli virheitä mutta kukaan ei nähnyt niitä. Alaiset juoksentelivat ympyrää ja minä suutuin. Opastin heitä lukemaan papereita mutta kukaan ei ymmärtänyt. Minä ymmärsin.

Lehti meni painoon.

Seuraava luku.

Minä istuin keittiön pöydän ääressä. Ja lueskelin lehteä.

Lehdessä luki niitä näitä. Minä ihmettelin, että eikö alaiset osanneet kirjoittaa. Alaiset eivät osanneet kirjoittaa.

Päätoimittaja oli poistunut paikalta. Päätoimittaja jänisti. Päätoimittajan päässä oli vikaa. Minä ajattelin niin, kun söin teetä ja leipää.

Seuraava luku.

Käräjäsalissa oli hiljaista. Minä istuin hiljaa. Käsittely alkoi. Lastensuojelu oli paikalla. Kaikki olivat paikalla paitsi Hessu.

Itkin solkenaan. Joku toi minulle nenäliinan. Se oli päätoimittaja.

Meillä kaikilla oli kivaa. Loppu.

 

 

NOVELLI AIHEESTA LEHDISTÖ

 

Lehdistö oli nolo.

Nolosta lehdistöstä tuli nolo.

Nolon lehdistön nolosta tuli nolompi kuin lehdistö.

Tämän piti olla vihainen tarina, mutta tästä tuli runo.

Otetaan uusiksi.

Lehdistössä on nolo.

Nolo. Kolo. Mikä kolo?

Lehdistössä on kolo. Iso. Kolo.

Kolossa oli kala. Iso kala. Lehdistöllä meni siimat solmuun. Lehdistön virvelit olivat noloja ja niissäkin oli koloja. Lehdistön vieheet olivat hukassa.

Lehdistö osti vieheet halpakaupasta. Siellä oli karkkihylly. Ja karkkihyllyn vieressä olivat vieheet. Lehdistö osti vahingossa karkkia. Karkkia ihan pirusti, joka lehdistölle.

Karkkihylly kaatui ja lehdistö jäi sen alle. Vieheet putosivat ja kolot katosivat.

Sen pituinen se.

Seuraava luku.

Lehti osti karkkia. Lehden hampaistoon tuli reikä.

Reiässä oli kolo. Kolossa oli kala. Kala oli mätä. Lehdistö vain onki, vaikka kala oli mätä.

Lehdistö ei nähnyt, että kala oli mätä. Se vain onki ja onki. Meni ainakin vuosi. Ei, puoli vuotta ja lehdistö vain onki.

Lehdistössä oli töissä tyyppi, jonka pää oli mätä. Kala oli tuore.

Mätä tyyppi ei tajunnut tätä, se vain onki. Onki meni poikki. Kaikkien onget menivät poikki. Ongessa oli kolo. Kolossa oli kala. Kala sätki ja sätki, eikä päässyt irti.

Seuraava luku.

Lehdistö jakeli karkkia niin että kaikkien maha tuli kipeäksi. Sitten lehti oksenteli ympäriinsä niin, että sattui.

Seuraavana päivänä kaikki muuttui. Tuli hätä. Mitä nyt tehdään, kun kaikkien maha on kipeänä. Lehdistö päätti ostaa lisää karkkia. Lehdistössä oli karkkipäivä.

Lehdistö unohti, että karkit kuuluvat lapsille.

Lapset jäivät ilman. Lehdistö vain mussutti karkkia, vaikka maha oli kipeänä. Ja sitten se aloitti alusta.

Kaupasta loppuivat karkit.

Seuraava luku.

Seuraavana päivänä kaikki muuttui. Joku päätti pestä lattian. Se oli tahmainen niin että sukat olivat jääneet jumiin. Sukkia oli joka puolella ja niissä ihan pirusti koloja ja kaloja. Mätiä.

Mätä ei ollut hyvä, olisi pitänyt saada tuore. Tuore oli hukassa. Mätä ei saa tuoretta.

Tuore oli hukassa. Karkit loppuivat. Kukaan ei saanut enää karkkia ja kaikkia itketti. Mutta kukaan ei tajunnut sitä. Kukaan ei tajunnut, että kaikkia itketti.

Kaikkien suu meni jumiin. Jokaisen huulet olivat niin tahmaisia, että sattui. Huulista vuoti verta. Joku toi laastareita, mutta laastarit olivat vanhoja.

Koko päivän satoi vettä.

Koko päivän satoi kaatamalla vettä.

Sitä tuli ämpäri kaupalla ja kaupasta loppuivat ämpärit. Joku keksi, että käytetään kuppeja. Kupit olivat loppu. Kaikille tuli hätä. Mistä sitten juotaisiin kahvia, kun ei ole kuppeja.

Kahvi loppui.

Keitin meni jumiin. Lusikat olivat kadoksissa ja sokeri loppu. Lautaset olivat rikki ja koko tiskipöytä hujanhajan.

Joku siivosi. Mutta ei siitä mitään tullut. Lehdistö ei osannut siivota, koska siivoojan koulutus ei kuulunut lehdistölle. Lehdistö ei osannut siivota se vain siivosi, mutta ei siitä mitään tullut. Kaikki oli hujanhajan.

Seuraava luku.

Lehdistössä oli huone.

Huoneessa oli kone.

Koneessa oli osia. Koneessa ei ollut osia. Joku toi osia. Oven alta.

Oven alta tuotiin osia. Osat olivat vanhoja. Kone oli vanha. Se vain jauhoi ja jauhoi.

Joku osti uuden koneen. Halpakaupasta. Olisi pitänyt ostaa laatukone, mutta ostoksille laitettiin hölmö. Hölmöllä oli kaveri. Sillä oli juoni. Juoni oli huono.

Juonesta tuli huono, koska kaveri oli hölmö. Jos on hölmö, silloin juoni on huono. Ja pitkä.

Pitkästä juonesta tuli pätkä. Pätkä oli kyllä perkeleen pitkä. Pitkässä pätkässä oli vanhoja osia. Osat olivat kuluneet ja niitä korjailtiin.

Mihin se kala katosi?

 

 

NOVELLI AIHEESTA AUTO

 

Auto meni. Auton pyörä oli rikki. Siinä oli reikä. Reiästä törrötti tikku. Tikussa oli pää.

Auto tuli takaisin, toinenkin pyörä oli rikki. Auto ei enää mennyt.

Kolmas auto tuli. Se ei ollut rikki. Pyörä oli ehjä. Siinä ei ollut tikkua.

Kaksi autoa ajeli.

Jokaisessa autossa oli hiljaista. Musiikki ei soinut. Levy oli rikki. Soitin ei toiminut ja kukaan ei puhunut mitään.

Sitten tuli rekka. Rekassa oli pää. Oli vinossa. Rekkamiehen pää oli vinossa.

Rekasta törrötti tikku. Tikku raapaisi. Rekkamies lauloi. Sheekiä.

Tie oli märkä. Sattui onnettomuus. Mies ei nähnyt mitään. Nainen hätääntyi. Hän oli ostanut uuden laukun.

Laukussa oli timantti. Timantti oli tärkeä. Siinä oli järkeä. Se oli tärkeä. Laukku oli tärkeä.

Rekka tuli. Minä kuuntelin, kun hän puhui siitä. Miten laukku oli tärkeä. Hänelle laukku oli erittäin tärkeä.

Auto meni lunastukseen eikä siitä enää tullut mitään. Mistä?

Seuraava luku.

Naista itketti. Nainen oli kauhuissaan, vaikka aikaa oli kulunut. Hän kertoi minulle siitä. Meitäkin itketti, juttu oli niin kauhea. Tie oli märkä ja mies ei nähnyt. Hän joutui sairaalaan.

Nainen kertoi samaa uudestaan. Hän hätääntyi. Auto ei ollut tärkeä. Mies oli tärkeä. Timantti oli tärkeä. Timantissa oli särö.

Sitten nainen siirsi pulpetteja ja päätti ruveta töihin. Töitä ei ollut. Mielessä kummitteli. Rekka ja auto.

Mitä se kolmas auto tarkoitti. Se tarkoitti hyvää. Kolmannessa autossa soi musiikki.

Seuraava luku.

Naisella oli ruma enkeli. Ruma. Enkeli. Niitä oli paljon. Naisella oli paljon rumia enkeleitä. Oliko enkelit rumia?

Timantissa oli särö.

Mitä se tarkoitti, että timantissa oli särö? Miehen silmät olivat rikki. Hän ei nähnyt mitään. Hänen sydämensä oli rikki. Huomenta. Ei ollut aamu.

Se oli ilta, kun tie oli märkä ja nainen joutui olemaan sairaalan hotellissa koko yön. Häntä pelotti. Hänellä oli laukku, mutta oliko muuta. En tiedä, koska hän kertoi vain laukustaan. Laukku oli hieno. Se oli nahkaa. Käsin tehty.

Enkelit tekivät lunta.

Seuraava luku.

Minä kehuin enkeleitä. Naisella oli niitä monta, mutta minä sanoin, että nyt täytyisi tehdä töitä.

Töitä tuli. Enkeli suli. Maa jäätyi ja tuli kylmä. Kylmä ei ole huono.

Mies menetti ajokorttinsa. En tiedä miten auton kävi. Mihin se rekka meni. Koska oli yö. Nainen kertoi, että mies ei ole kunnossa.

Enkelit lepäsivät.

Minä tiesin, että enkelit lepäsivät ja tekivät lunta. Lumi oli valkoista ja puhdasta. Vaikka timantissa oli särö. Niin se meni. Se tarina. Mitä sitten tapahtui, se onkin toinen juttu.

 

 

TARINA NIMELTÄ AIKAINEN AAMU

 

Aamulla täytyy herätä. Aamu on raskas. Sängyssä ei saa lojua vaan heti pitää nousta ylös. Aamu on raskas. Raskas kuin kultajyvä. Kultajyvä on hyvä. Heitä se helvettiin.

Helvetti on huono. Huono helvetti on huono. Taivas on hyvä. Taivas on hyvä.

Mitä taivaassa on? Taivaassa on tähtiä. Kuolleet ihmiset istuvat enkeleinä pilvien päällä.

Mitä on pilvien päällä? Pilvien päällä on tyhjää ja valkoista. Sinistä taivasta on taustana. Mitä sitten tapahtuu? He puhaltavat pilliin. Mihin pilliin? Taivaan pilliin.

Mikä se pilli on? Se on niin kuin pajupilli. Siinä on ääniä.

Mitä ääniä siinä on? Korkeita ja matalia ääniä ja nuotteja. Mitä nuotteja? Kuinka soitetaan.

Soitetaanko jotain? Soitetaan säkkijärven polkka. Miksi polkka? Polkka on hyvä.

Pitääkö tanssia? Tanssi on hyvä. Tanssitaanko tanssia? Soitetaan ja tanssitaan.

Mitä tästä tulee? Tuleeko hyvä vai huono? Huono on hyvä. Voidaan soittaa muutakin kuin polkkaa. Mikä se olisi? Polkka on hyvä.

Miten niille pilville ja taivaalle kävi? Ne meni hukkaan.

Hukka on hyvä. Hukka on hyvä.

Hukkakin istuu siellä pilven päällä. Mitä sillä hukalla on? Hukalla on kaikki mikä on mennyt hukkaan.

Mikä on mennyt hukkaan? Kaikilla on kaikki hukassa ja hukalla on kaikki kasassa.

Missä kasassa? Hukalla on kasa mikä ei ole hukassa.

Nyt tapahtuu käänne. Luvassa on yllätys. Sinä et ole hukassa.

 

 

NOVELLI AIHEESTA KUU-UKKO

 

Olipa kerran kuu-ukko. Kuu-ukko asui kuussa. Kuussa oli kylmä. Kuu-ukkoa paleli.

Kuu-ukolla oli muna. Muna oli jäässä. Kuu-ukolla oli munat jäässä. Jäässä.

Kuu-ukolla ei ollut munia. Kuu-ukolla oli muna ja se oli jäässä. Päässä.

Sen pituinen se. Ei tähän niin voi laittaa. Voi laittaa. Sen pituinen se on tylsä ja se on käytetty jo monessa tarinassa, sitä paitsi tämä on liian lyhyt novelliksi.

Seuraava luku.

Tuo seuraava luku on aivan hölmö. Mitä se tarkoittaa?

Seuraava luku on seuraava luku. Seuraavassa luvussa tapahtuu käänne. Käänteessä on juoni. Se on sellainen, että lukija yllättyy.

Mitä sitten kirjoitetaan?

Miten siellä kuussa menee. Siellä menee hyvin. Onko kuussa kylmä. Kylmä on kuussa. Pitäisikö muuttaa maahan. Maahan voisi muuttaa. Pitääkö olla raketti. Raketti pitää olla. Kuinka sieltä pääsee pois. Ei pääse. Sen pituinen se.

Seuraava luku.

Miten niille munille kävi? Ei mitenkään ne suli. Oliko niitä kuitenkin monta. Monta oli ja ne suli. Hyvä. Että suli. Mitä se tarkoittaa, että munat suli?

Me muutetaan maahan. Maassa on lämmin. Maassa on paljon munia. Munissa on kuoria. Tuleeko kuu-ukko myös? Kuu-ukko jää kuuhun. Miksi? Se on hämmentynyt. Mistähän tämä tarina kertoo.

Sen pituinen se.

 

 

NOVELLI AIHEESTA KUINKA RAKENNETAAN VEISTOS

 

Yleensä veistokseen tarvitaan paljon rautalankaa. Varaa rautalankaa, kun aloitat. Työkalut ovat myös oleelliset, koska veistoksen valmistamiseen tarvitaan työkaluja. Veistos rakennetaan työkaluilla ja rautalangalla. Tarvitaan myös jotain materiaalia rautalangan päälle, että veistoksesta saadaan veistoksen näköinen. Osta materiaalia. Kipsi on hyvä materiaali, mutta kannattaa tarkistaa kipsiä hankkiessa, ettei se ole vanhaa. Vanha kipsi ei käy.

Veistosta suunnitellessa on hyvä olla idea. Idea on hyvä. Jos ei ole koskaan tehnyt veistosta, idean valinta voi olla hankalaa. Kannattaa kysyä ohjetta. Eläimet ovat hyviä aiheita yleensä ja niistä on hyvä aloittaa.

Eläimet ovat perseestä. Joku hyvä alusta on syytä varata myös. Styrox on hyvä samoin kuin lauta. Lauta on hyvä. Pihdit ovat tärkein työkalu, koska sillä saa katkaistua rautalankaa.

Pihdit on syytä ostaa rautakaupasta. Samasta rautakaupasta saa myös kipsiä.

Sitten rakennetaan veistos. Muotoile rautalankaa, että saat siitä eläimen näköisen. Hyvä idea. Sekoita kipsi. Se sekoitetaan veteen. Vesi on syytä olla lämmintä tai kipsi ei jähmety. Ei jähmety ei. Kiinnitä rautalanka.

Seuraava luku.

Suojasitko joka paikan ennen kuin aloitit? Muistitko suojata? Suojaamiseen voi käyttää, vaikka muovia tai sanomalehtiä. Sanomalehdet ovat hyviä suojaamiseen.

Muotoile kipsistä rautalangan päälle haluamasi muoto. Muoto ei saa olla pyöreä vaan oikean muotoinen. Sitä on syytä veistää puukolla halutun muotoiseksi. Väriä voi myös käyttää, kun sekoittaa kipsiä, vaikka en ole itse käyttänyt niin olen kuullut, että näin voi tehdä.

Kannattaa kysyä ohjetta. Väriä voi käyttää myös sitten kun veistos on valmis. Voi maalata pensselillä kipsin pintaan. Kipsi imee väriä. Imee väriä.

Seuraava luku.

Kipsi kovettuu nopeasti. On syytä olla nopea. Ei liian nopea.

Kuinka kipsiveistos tehdään. Kipsiä valutetaan rautalangan pintaan käsin. Voi käyttää myös kangaspaloja apuna. Kangaspaloista voi repiä paloja jotka kastetaan kipsiin. Se on hyvä. Kun kipsi on kovettunut rautalangan pintaan, sitä voi raaputtaa puukolla. Halutun muotoiseksi.

Kipsiä voi tehdä myöhemmin lisää. Ei kannata tehdä kerralla kovin isoa määrää, ettei kipsi kovetu rasiaan. Siitä tulee hyvä. Osta iso säkki mallikipsiä. En ole varma oliko mallikipsiä, mutta kysy ohjetta.

Veistoksen voi tehdä myös betonista valamalla tai pronssista. Pronssi on kallista. Betoni on halvempaa. Katso betonin sekoitusohje säkin kyljestä.

Seuraava luku.

Kun veistos on valmis, sen voi laittaa koristeeksi tai näyttelyyn. Näyttely on hyvä. Kannattaa tehdä useampi veistos ennen kuin vie näyttelyyn. Näyttelyn järjestäminen maksaa ja ei ole uskottavaa, jos on vain vähän veistoksia. Täytyy tehdä monta. Että on uskottava.

 

 

MAALAUKSEN ALOITTAMINEN

 

Haluatko aloittaa maalaamisen. Se on helppoa, hanki pensseli. Osta värejä kaupasta. Päävärit ovat hyvät niistä saa vaikka mitä sekoittamalla. Hanki paperia.

Mieti luovasti. Mitä haluat maalata. Maalaa sitä mitä haluat maalata. Vaikkapa maapallo aluksi. Se on hyvä aloitus ensimmäiseen työhön. Sekoita värejä. Mitä värejä haluat? Mieti värejä. Sitten sekoita.

Levitä paperi lattialle. Suojaa alusta vaikkapa sanomalehdillä. Ilkka on hyvä.

Etkö keksi aihetta. Mene internettiin ja katso palstoja. Kaikenlaiset palstat antavat hyviä ideoita. Älä kopioi, keksi itse. Omasta päästä.

Älä mene kurssille. Kurssit ovat huonot, keksit vain omasta päästä kaikenlaista niin hyvä tulee. Hanki vesiastia myös. Ja vesivärit.

Aloita maalaus. Keskeltä paperia.

Milloin on hyvä lopettaa? Sitä ei kukaan tiedä. Lopeta sitten kun hyvältä tuntuu ja aseta valmis työ näytteille, vaikka seinälle. Omalle seinälle.

Hanki katsojia. Mene naapuriin ja kutsu kahville. Esittele työtäsi. Sano että maalasit maalauksen. Älä myy, kukaan ei osta. Kehu kovasti.

Sitten tee toinen.

Sitten soitat lähimpään taideyhdistykseen ja kauppaat tuotantoasi. Lehtijutut voivat auttaa, ota yhteys lehteen. Kehu tuotantoa ja esittele, se auttaa. Ota juttu mukaasi taideyhdistyksen toimistoon ja esitä pätevää sillä pääsee pitkälle, saat näyttelypaikkoja teoksille ja sinusta tulee hyvä. Tee monta työtä.

Älä lannistu vaikka kukaan ei usko. Markkinoi lisää. Hanki kiilapuita ja maalauspohjia ja laajenna tuotantoasi, se auttaa. Sitten vaan maalailet kaikenlaista. Ja kutsut naapureita kylään.

Jos tuntuu että maalaus ei ole alaasi, kannattaa vaihtaa kuvanveistoon. Osta savea. Se on helppoa, ei muuta kuin muovailet vaan ja sitten poltat. Erikoisuunin tarvitsee, mutta sen voi vuokrata. Älä välitä näyttelyistä. Niitä ei saa. Mistään.

Muovaile patsaita. Erilaisia. Ja sitten laajenna tuotantoa. Myy ja aseta esille. Tee esittelykansio. Esittele.

Kannattaa tehdä esitteitä. Ota yhteys mainostoimistoon. Maksaa paljon. Tee itse. Opettele ohjelma. Painata ja jaa joka paikkaan monta esitettä.

Hanki pakettiauto tai peräkärry, katettu. Tai soita kuljetusfirmoihin. Kuljettele tavaroitasi ees taas. Jos rahapula iskee, hae apurahaa. Sitä saa ja jos ei saa. Vaihda ammattia. Lehtityö on hyvä. Soita lehteen.

Ymmärtääkö kukaan mitä teet? Ei se haittaa. Aloita alusta, et vielä osaa. Harjoittele. Osta lisää pensseleitä ja tee. Kaikenlaista. Hyvä tulee. Kevät tulee.

Voit mennä lenkille nyt. Ja sitten voi tehdä jotakin muuta. Mitähän se olisi? Mene ideatoimistoon. Missä se on? Omassa päässä se on. Kysy toimistosta ohjeita. Mistä toimistosta. Mistä vaan. Kaikenlaisia toimistoja on. Kysy joltakin, aina joku vastaa.

Pakastimeni hajosi nyt.

Ja sitten kun on varasto pullollaan töitä niin voit lopettaa. Myy koko tuotantosi ale hintaan. Osta mainospaikka vaikka jostakin. Tai vie roskakoriin. Sitten tee jotakin muuta.

Mene sosiaalitoimistoon. Siellä tarvitaan pätevää työvoimaa. Ja älyä. Vie niille rulla paperia ja sano että maalatkaa jotakin. Ehkä ne siellä osaa.

 

 

KUINKA LEIKATAAN NURMIKKO

 

Jos nurmikko on pitkä, se täytyy leikata. Jos nurmikko on päässyt pitkäksi, se ei ole hyvä koska siellä pesii ötököitä. Pitkä nurmikko on ruma. Jos nurmikkoa ei leikata, sinne voi kasvaa sieniä. Sienet eivät ole hyviä nurmikon kannalta. Nurmikko ei elä kunnolla. Nurmikolle voi myös tulla sammalta. Sammal ei kestä tallomista. Nurmikko kestää paremmin. Miten nurmikko voi. Jos nurmikko on pitkä, täytyy hakea ruohonleikkuri. Nurmikkoa on vaikea leikata muulla tavoin. Ruohonleikkuri on yleensä varastossa.

Kannattaa ensin tarkistaa, että ruohonleikkurissa on bensaa, siis jotain polttoainetta, että ruohonleikkuri toimii. Mikä ruohonleikkuri. Ruohonleikkuri voi olla myös käsikäyttöinen, sellainen missä ei ole polttoainetta. Sitä vain pukataan niin ruohonleikkurin terät pyörivät ja leikkaavat nurmikon. Missä se on. Ruohonleikkuri haetaan varastosta. Jos polttoainetta on riittävästi, ruohonleikkurissa on yleensä nappi jota kannattaa painaa, että polttoaine pääsee ruohonleikkurin moottoriin. Se lähtee paremmin käyntiin. Käyntiin. Siinä ruohonleikkurissa on myös vipu, jota väännetään, että ruohonleikkuri käy tasaisesti. Ja kovaa. Ruohonleikkurissa on naru, jonka päässä on vipu. Siitä vedetään. Vedä lujaa. Vipu saattaa olla jumissa ja voi joutua vetämään useamman kerran. Pyydä naapurilta apua.

Kun ruohonleikkurin saa käyntiin, niin leikkaus aloitetaan jostain nurmikon laidalta. Laita on hyvä aloituspaikka. Leikkuria pukataan tasaisesti.

Kaikki nurmikko leikataan huolellisesti ja sen jälkeen sammutetaan moottori. Yleensä käy niin että kun moottori on sammutettu, saattaakin huomata että joku osa jäikin leikkaamatta, sitten aloitetaan alusta.

Leikkurissa on vipu, josta vedetään uudestaan että saadaan moottori käyntiin. Moottori on hyvä, siitä saa käyntiin. Jos moottori ei lähde käyntiin, siinä voi olla vika. Joskus moottori voi ruveta savuttamaan. Odota hetki niin se lähtee käyntiin. Sitten kannattaa leikata sellaiset paikat uudestaan johon on jäänyt pitkiä ruohotuppoja. Sitten tulee käänne, joutuu vaihtamaan paikkaa ja leikkaamaan ne paikat mitkä ovat unohtuneet. Sen pituinen se.

Ruohonleikkuri sammutetaan ja sen pohja täytyy puhdistaa ennen varastoon viemistä. Ota tikku tai keppi jolla puhdistat pohjan. Puhdista pohja, ennen varastoon viemistä. Pohjassa on heinää joka täytyy poistaa, muuten varaston lattia menee likaiseksi. Jos on yhteinen varasto, naapurit eivät tykkää jos varasto on sotkuinen. Sillä selvä. Ruohonleikkuri on myös ruman näköinen jos se jää likaiseksi. Puhdista leikkuri. Ja vie se varastoon.

Nurmikkoa voi ihastella leikkaamisen jälkeen. Se on hyvä, kun nurmikko on lyhyt. Eikä pitkä. Siihen ei pesi olioita eikä sammalta. Jos ei tykkää leikata nurmikkoa, sitten kannattaa suunnitella sellainen piha missä sitä ei ole. Voi tehdä vaikka kukkapenkkejä ja istutella kasveja. Pihan voi myös laatoittaa, mutta se on ruma. Kasvit on parempia. Niitä kannattaa laittaa monta, että pihasta saa näyttävän ja viihtyisän näköisen. Se on niin. Nurmikko on kestävä ja kaunis valinta, koska se on vihreä ja luonnonmukaisen ja siistin näköinen. Naapurit tykkäävät kun piha on siisti.

 

 

KIRJAILIJA

 

Tunsin kerran kirjailijan. Hän osti minulta taulun. Tai hän sai lahjaksi minulta taulun. Joku muu oli ostanut sen hänelle. Mikä se kirjailija oli. Kirjailija oli hyvä juttu. Ja nyt minä olen kirjailija ja tämä on helppoa ja tyhmää.

Kirjailija on hiljainen ihminen. Hän istuu vain kotona ja kirjoittaa. Hän ei ota kauheasti kontaktia toisiin ihmisiin koska se häiritsee hänen kirjailijan laatuaan. Tai hänen ajatteluaan. Hänen kirjallinen juonensa voi häiriintyä. Siksi kirjailijat ovat hiljaisia. Paitsi Jari Tervo. Onko Tervo kirjailija. Vai onko muut kirjailijat väärässä. Kari Hotaskainen on ilmeisesti ihan hyvä kirjailija. Olen lukenut hänestä artikkeleja. Niissä on kehuttu Hotaskaisen kirjoja. En ole lukenut niitä, koska luen vain harvoin. Harvoin luen ja silloinkin pääasiassa omaelämäkertoja, vaikka en tunne henkilöitä.

Hotaskainen kertoi, että oli kirjoittanut kirjan omakotitalosta. Ja kirja kertoi vain siitä. Mietin, että miten voi kirjoittaa kirjan vain sellaisesta asiasta. Hän on varmaan hyvä kirjailija, koska voi kertoa sellaisesta.

En jaksa lukea kirjoja, minusta ne ovat tylsiä. Olen ajatellut, että minussa on vikaa, ei kirjassa. Koska kirjoja kuitenkin kehutaan ja niistä julkisesti puhutaan.

Kerran tapasin yhden kirjailijan ravintolan terassilla. Keskustelin hänen kanssaan, koska minun mielestäni kirjailijat ovat kiinnostavia ihmisiä. Hän oli ylpeä kirjastaan ja siitä, että oli kirjoittanut sitä monta vuotta. Nyt se oli vihdoin julkaistu ja hän esitteli sitä. Minun mielestäni se oli tylsä. En uskaltanut sanoa sitä. Kyselin vain kirjailijalta, mitä hän oli ajatellut, kun oli kirjoittanut sitä. Kirjailija kertoi. Ei hän itsekään tiennyt. Tai sitten ei osannut kertoa. Kirja oli huono. Ihmettelen miksi sellaisia julkaistaan ja nähdään monen vuoden vaiva ja sitten sitä ei kukaan lue. Jos kirjailija ei tajua mitä kirjoittaa, miten lukijakaan jaksaisi lukea.

Ravintolassa tapasin yhden henkilön, joka sanoi, että on kirjailija. Hän esitteli suullisesti minulle oman runonsa. En tajunnut sitä.

Yksi kirjailija oli sellainen mieshenkilö, joka käytti mielenkiintoista päähinettä. Häntä kutsuttiin kirjailijaksi ja hänellä oli työpaikka läänintaiteilijana. Joten hän oli tärkeä ja arvostettu kirjailija.

Minä ajattelin, että kirjoitan mammuttiteoksen. Vähän niin kuin Jörn Donner. Hänetkin nyt yhtäkkiä muistin. Hänhän on merkittävä kirjailija. En ole lukenut yhtään hänen teostaan. Luen liian vähän kirjoja, koska ei ole aikaa ja ajattelen, etten uskalla aloittaa mitään, jos vaikka kirja on tylsä ja petyn. En ole uskaltanut lukea Donnerin teoksia, koska hän on liian kuuluisa ja jos en ymmärtäisikään niitä niin siinä tapauksessa minä olen tyhmä. En halua olla tyhmä ja Donner on älykäs. Arvostan vanhoja ihmisiä ja Donner on vanha. Vanhat ihmiset kyllä voivat olla tyhmiäkin, ei se ikä tee älykästä ja viisasta.

Donner on saanut Oskarin.

Presidenttikin on lukenut Jörn Donerin teoksia. Presidentti ymmärsi niitä ja hänen mielestään ne olivat mielenkiintoisia. Katsoin TVstä kun nämä kaksi henkilöä keskustelivat keskenään. Se oli mielenkiintoista katsottavaa.

Lehdissäkin on joskus kirjailijoiden tuotoksia, mutta ymmärrän kyllä, että ne eivät ole sama asia kuin kirja. Olen lukenut mielenkiinnolla kirjailijoiden lehtiin kirjoittamia juttuja, mutta mielestäni ne eivät ole olleet ollenkaan onnistuneita. Ne ovat olleet oikein epäonnistuneita. Kerran luin yhden kirjastotoimenjohtajan kolumnin ja se oli hävettävän huono. Miksi kirjailijat kirjoittavat julkisesti hävettävän huonoja tekstejä? Yhden kerran luin yhden kirjailijan kolumnin lehdestä joka oli kirjoittanut murteella. Se oli loistava.

Toimittajat kirjoittavat lyhyitä tekstejä. Miksi he eivät ole kirjailijoita? Mikä se kirjailija oikein on? Onko kirjailija sellainen, joka on julkaissut kirjan? Tarkoittaako se, että tajuaa juonellisen kokonaisuuden ja osaa tehdä siitä luettavan, että on kirjailija. Mitä sitten, jos kirjasta tuleekin tylsä?

Kirjailijoita on paljon. Onko se hyvä titteli olla kirjailija?

Kirjan rakentamisessa on monta palaa ja osaa, mitkä täytyy sovittaa yhteen. Kirjailijalle on mielenkiintoista, että kuinka nämä palat saa sovitettua keskenään niin että kirjasta saa kokonaisuuden.

Luin lehdestä jutun eräästä opettajasta, joka opetti kirjoittamista. Minusta hän oli hölmö. Mutta se johtui siitä, että toimittaja joka kirjoitti jutun, oli viisaampi kuin hän.

Minä mietin, että rupeaisinko opettamaan kirjoittamista, koska kurssinimikkeet olivat hölmöjä. Niissä luki esimerkiksi, että kirjoittajien ryhmä tai jotain muuta hölmöä. Miten minä opettaisin kirjoittamista, koska en itsekään osaa. Tarvitseeko osata, jos vain kirjoittelee.

Toimittajat kirjoittelevat lyhyitä tekstejä lehteen, miksi he eivät kirjoita kirjoja. Onko kirja liian pitkä. Kirjailijat kirjoittelevat novelleja, ne ovat lyhyitä, miksi toimittajat eivät kirjoita novelleja. Toimittajan ammatti on tärkeämpi ammatti kuin kirjailijan. Kirjailijan ammatti on turha.

On tärkeää, että lukee kirjoja. Kun lukee erilaisia kirjoja, oppii. Mitä niistä oppii? Näin sanotaan aina yleensä joka paikassa. Että lue kirjoja niin viisastut. Jos kirjat ovat tylsiä, niin mitä niistä sitten viisastuu?

Kun menen kirjastoon, suurin osa kirjoista on tylsiä. On kamalaa valita kirjoja ja kotona huomata, että kaikki olivat tylsiä. En löydä mielenkiintoisia kirjoja mitä jaksaisin lukea. Onko lukijan vika, jos ei lue kirjoja? Kirjat ovat tylsiä, niitä ei jaksa lukea.

Miksi kirjat ovat tylsiä?

Juoni ei ole vetävä ja se on tylsästi kirjoitettu. Kirjan alku on tylsä. Kirjailija kirjoittaa liian täydellisesti ja varmasti. Kirja on liian paljon muokattu ja mietitty. Kirjassa ei ole mietitty tunnetta vaan pelkästään juonta ja kirjoituksellista ulkoasua, miten teksti näyttää hyvältä.

Miten saada kirjallinen tuotos tehtyä. Siinä pitää olla näkyvä osio. Mikä se osio on. Osioon liittyy kannet ja sisältöön liittyvä ylimääräinen osa. Vaikkapa johdanto voi olla sellainen. Takakansi on myös näkyvä osio. Yleensä ilmeisesti kustantamon graafikko suunnittelee osiot. Luin kustantamon nettisivuilta, että kirjan valmistamiseen tarvitaan paljon väkeä. Että saa kirjan julkaistua, se täytyy ensin hyväksyttää kustantajalla. En tiedä mitä se tarkoittaa. Joku ilmeisesti lukee kirjan ensin ja päättää sitten onko kirja julkaisukelpoinen. Keskusteleekohan kustantaja kenenkään toisen kanssa vai päättääkö hän yksin siitä. Mitä jos kirja onkin hyvä ja kustantaja on pönttö ja hyvä kirja jää sen takia julkaisematta. Onko kirjat tylsiä ja huonoja sen vuoksi, että kustantajat ovat tyhmiä.

Osiot ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Hyvä kirja on jaettu osioihin. Esimerkiksi erilaisiin lukuihin tai osiin. Se on lukijan kannalta hyvä ratkaisu, koska jos koko teksti olisi pelkästään pitkä niin sitä ei varmaankaan kukaan jaksaisi lukea.

Teemat ovat hyviä. Teemoja on erilaisia, esimerkiksi käräjäoikeudessa asianajajat käyttävät teemoja. Ne kertovat lukijalle mistä on kyse. Lyhyessä ja ytimekkäässä muodossa. Jos lukija ei jaksa lukea koko tekstiä hän voi vain silmäillä teemoista, mistä on kyse.

Lisäyksiä tarvitaan, jos sisältö kirjassa on liian suppea. Lisäykset tarkentavat ja tiivistävät juonen sisältöä. Jos kirjailija ei ole kertonut tarvittavan tarkasti aiheesta hän voi jälkeenpäin tehdä tekstiinsä lisäyksiä ja niitä tarvitaan, että kirjasta saadaan tarpeeksi pitkä.

Ontologi kirjoittaa kirjan puhtaaksi.

Minä kirjoitin kirjan. Suunnittelin sen kannetkin valmiiksi. Minulla on valmiiksi mietitty kokonaisuus.

Kokonaisuus on kirjan kannalta hyvä ratkaisu, koska silloin kustantajan ei tarvitse miettiä, että kuinka kirjaa pitäisi muuttaa. Kustantaja ei ole kirjailija ja jos kustantaja päättää kokonaisuudesta niin silloinhan kaikki kirjat ovat kustantajan tekeleitä.

Kustantaja on tärkeä kokonaisuuden kannalta, jos kirjailija ei tiedä mitä olisi tehnyt. Ilmeisesti useimmat kirjoittajat eivät tiedä mitä tekisivät, koska kustantajan nettisivuilla luki, että sinne voi lähettää vain pelkkiä suunnitelmia. Mitähän se tarkoittaa? Onko pääasia se, että on suunnitelma. Mitä jos kirjoittaja ei osaa kirjoittaa, tekeekö kustantaja kirjan valmiiksi yhteistyössä kirjailijan kanssa. Mitä se kirjailija sitten oikein tekee.

Valmiita kirjoja ei ole, on vain suunnitelmia valmiista kirjoista. Kustantamoilla on suunnittelijat jotka suunnittelevat kirjoja.

Kirjoita koneista jotka painavat kirjoja. Koneissa on ilmeisesti paljon painomustetta ja ne ovat tietokoneohjattuja. Kirjat tehdään sarjatyönä ja useampi kappale painetaan kerralla. Sopimuksissa sovitaan yhteistyössä kirjailijan kanssa, kuinka monta kappaletta painetaan.

Kirjailija on nide ja hänen painoksestaan tehdään monta kopiota. Kopiot kootaan niteisiin ja sitten sanotaan, että niin ja niin monta nidettä.

Kirjailijalla ei ilmeisesti ole kovinkaan paljon sananvaltaa siihen, miten kirjaa tehdään. Niteitäkin voidaan ottaa vaikka kuinka paljon, jos kirjoittaja ei pidä huolta siitä määrästä. Päättääkö painosmäärästä kirjailija yhdessä kustantajan kanssa.

Huoli on iso, jos kirja ei myy. Kustantaja päättää, että kirjailijan on markkinoitava kirjoittamaansa kirjaa. Kirjoittaja ilmeisesti joutuu suostumaan haastatteluihin ja kirjakauppavierailuihin, että saa kirjaansa myytyä.

Markkinointi on tärkeä osa kirjaa. Kustantamot päättävät markkinoinnista ja kuinka kirjaa tulisi myydä. Voikohan kirjailija vaikuttaa tällaiseen asiaan.

Kirjakauppa myy tuotosta hyvällä hinnalla. Jääköhän siitä kirjailijalle mitään käteen. Meneekö kaikki rahat kustantajan taskuun. Kuka sen kirjan oikein teki?

 

♠♠♠