Runoja

 

 

ANTEEKSI

En anna vaikka pitäisi.
Sydämeni täynnä paitsi on.
Aarteet katosivat Kiinan jokeen olivat siellä vielä.

TEE SE. TEE SE. Huudan sokeana pimeään järveen.

Miten tästä eteenpäin oi joulu.
Palavia aikoja ei oo. Ja sitten löi salama pimeä.

Paratiisiin palavi henki paitsi ei.
Murskatkoon polveni.

Oi henki.

 

 

ENKELTEN TIE

Pyhä päivä tulee ja minne tie vie.
Nukkuu lapsi pienoinen vielä
Alistu paitsi ei tule vielä.
Älä kysy mitään koska vielä.

Minä olen sade sanoi aurinko.
Ja palkka on tulevi sieltä mistä
Paitsi
Enkelten tie.

 

 

HAIKU TYHJÄNPÄIVÄISESTÄ AIHEESTA (pitkä)

Olipa kerran haiku, tyhjänpäiväinen jossa paljastuvat aika, paikka ja mielialan muutos ja kirjoittajan eetos. Mikäs väline se oli mikä johti valaistumisen tielle. Eetos. Ja välineen niukkuus johtivat valaistumisen tielle. Muoto terävöittää runon välähdyksenomaista tehoa ja johtaa valaistumisen tielle. Klassinen haiku on lyhyt ja sillä sipuli. Siinä se oli. Ei tullut pitkä, mitä olet mieltä tästä haikusta nyt. Oliko klassinen haiku vai ei?

 

 

HYVÄSTI

Hyvästi rakkaani oi hyvästi jää.
Hehkuva voima jaettuna oi jää.
En kykene rakastamaan oi jää.

Tappava iäisyys silmiesi hehku paitsi jää.
Turvasatamaa haen kuin näkisin jäätä.
Sanat jäivät riittämiin oi jää oi jää. Tuskainen jää.

Kiihkeä tuoksu rinnallasi sitten sokeuduin jäätä.
Todellinen saaristo kytee täällä vaikka jää.
Sen siitä saa kun jää.

 

 

ILMA

Ilma on pimeä ja sateinen. Aurinko paistaa täydeltä terältä. Kosteaa on ja paljon. Lunta on vähän.

Tuulee ja sitä tuulee tulee. Kaksi astetta pakkasta paitsi että ei ole. Kolean näköistä tuulee. Päivä tästä pitenee ja tulee pouta.

Pimenee.

Pimeä on vähän valoa kajastaa ja sitten tulee pouta. Sataakohan huomenna ei kun tulee pouta. Aurinkoa ei näy.

Ilmanpaine on kohtuullisen sopiva.

Eilen satoi vettä paitsi että. Valoa kajasti vähän aikaa paitsi ei kajastanut kun tuli pimeä. Aurinko ei paista tulee pouta. Ei ole pilviä ei ole.

 

 

JUOPUNEEN SYDÄN

Heikottaa. Sen siitä saa kun heikottaa.
Sydän tykyttää sen siitä saa.
Jalat ovat heikot ja polvet.

Etsin viiniä punaista hanasta.
Lasini on puhdas kuin aamun vesi.
Alkosta saa pitää mennä alkoon aamulla.

Silmät sameat kuin aamu roska silmässä on mulla.
Mahaan ottaa.
Mahaan ottaa.

Univelkaakin on.
Mahaan ottaa ilta on.
Jalat heikottaa univelkaa on.

Etsin viiniä jääkaapista siellä on pahvisessa rasiassa viiniä punaista.
Vesi oli lasissa.

 

 

KAPELLIMESTARI

Ooooi kapellimestari oooi. Hyvä tulee kapellimestarin tikusta.

Yöllä palasin huomaamattani sinne missä kirkkaana lamput lyö.

Matalat kummut perkele.

Hän ei ollut ainoain vaikka niin oli.

Nyt olen jäänyt pesään matalaan vaikka on yö.

Kimallus.

Perkele tulee.

Muistan miten jäätävää se oli kun yksin illoin sydämeni särkyi.

Perkele.

Valitsen kuitenkin valkoisen lakanan ja se on sellainen että olla ja pitää.

Kaikki on poissa paitsi lakana.

Yli vuoteeni käy tuisku pimeä.

 

 

KATKORUNO

Perkele menee.
Saatana tulee.

 

 

KAUNIS RUNO

Lyhty aavistamaton siellä on.
Lepää maassa niin kuin pilvi missä.
Vaiti kuin hengettäret illoin tulee talvi.

Vietäköön illat mennessään sellaiseen pilveen.
Rintaani koskee pian on aamu jolloin herään että koskee.
Hyvä on minun miekkani terä se lyö kuin härkä öisin perseelle.
Seisonko tällä jäisellä polulla vai valaisevatko aatteeni siivet sitä mitä.
Koskeeko jalkani.

 

 

LAINA

Menin lainaan menen lainaa hakemaan.
Menin.
Lainaan menin pankkiin huomenna kello kaksitoista löi.
Laina on isohko ja sitä on paljon menin lainaan.
Meninkö minä lainaan. Ei kun se oli vitsi lainaa menen hakemaan. Saakohan sitä.
Lainaa.
Vien luottakortinkin tädille sinne. Repikää paloiksi korttini se on vanha.
Siinä on iso korko menee rahat hukkaan sinne menee hukkaan menee.
Luottoa on.

 

 

LASTEN RUNO

Olipa kerran siivetön kani. Kanilla ei ollut siipiä.
Siivet olivat kaupassa.
Oli. Kaupassa.
Kani meni kauppaan. Osti siivet.
Se lenteli edestakaisin sitten tuli aamu.
Kani heräsi. Se oli nähnyt unta että oli siivet.
Kani hieroi silmiään ja heräsi ja sitten meni pesemään.
Kasvot.

Kauppa oli kadonnut oi aamu minkä teit kanille. Siivet olivat kadonneet.
Kauppaakaan ei ollut paitsi ruokakauppa sieltä ei saanut siipiä, kani suuttui. Koska

 

 

LYHYT RUNO

Aiheesta lyhyt runo. Kirjoitan lyhyesti nyt. Se on niin. Mikä on lyhyt sana. Se on niin. Ei pitkiä lauseita. Pitkä lause tulee. Jos tulee pitkä virke se on hankala lukea. Laita piste. Ai kun kiva tulee tästä. Ei kannata laittaa pilkkuja virke tulee siitä. Mihin se pilkku laitetaan. Piste tuli väärään paikkaan laita pilkku. Pitäisikö olla jotakin poljentoa tässä. Ei kai poljentoa tässä mitä se tarkoittaa. Ettei töksähtäisi aina jotenkin ja loppu on huono. Ei loppu ole huono se on paska. Nyt rupeaa kyllästyttämään tämä runon vääntäminen tähän. Olipa hyvä runo.

 

 

MINÄ

Minä istun oikealla puolellasi. Ei kun istun täällä. Mitä minä teen sinä istut siellä.

Minä kirjoitan kuin hullu.

Minä kirjoitan sanoja.

Ei minulla ole mitään minulla on täitä.

Onko minulla täitä?

Mikä on täi tukassa.

Minulla on täitä päässä.

Minulla on ikävä. Ei ole täitä.

 

 

NIKOTIINIPURKKKA

Perkeleen purkka olisipa purkka. En saanut tupakkia ja syön purkkaa.

Sydän roihuaa ja aaltoilee kuin tähystäjä huutava.

Purkka.

Toisella kädellä hamuan viimeistä purkkaa.

Oi purkka.

Myönnän purkka oi purkka se on.

Ja lehmusten varjoista pimenee illat vaikka purkkaa syön.

 

 

OHI RUNO

Ohi meni. Tämä runo. Hyvä tulee. Ohi meni. Tämä runo, hyvä tulee. Mistä se tulee, runo. Runoilijan päästä, ohi menee. Aika hyvä. Tulee.

Kriitikon mielenlaatu on runoilijan laatu. Filosofinen puhe ja niin edelleen. Hyvä tulee. Tästä tulee hyvä runo. Vaikeaa on tuo kriittinen mielenlaatu, kun ei saa liian kriittinen olla. Se ei riitä. Runo tulee ja ohi menee.

Varmuus tulee ja menee. Varmaa on verifioida kiistattomasti totta. Ja sillä sipuli. Se on varmaa ja jotkin yksinkertaiset asiat ovat totta ja ohi menee. Puhe. Paitsi kriitikolla joka on viisas mies. Ei vaiskaan.

Maailma ja ideat ymmärtävä kaoottista harhaa, onko se niin? Onko ihmeitä. Ymmärtää toisiamme piste. Se on harhaa ja varmaa, kuin vesi.

 

 

PERHONEN RUNO

Kukka. Sipuli.

Perhonen tulee minne.
Lennähtää ja istuutuu kukalle.
Toinen kukka on vieressä perhonen.

Ei.

Istu siihen. Haavi tulee perhonen lähtee.
Haavi heilahtaa perhosen siipiin sattuu ai sattuu.
Pakoon se meni pakoon oi pakoon lehahti siivillään sinne.

Kukka kaatui. Vai kaatui kukka minne se meni toinen kukka tuki sitä. Kai.

Minne se perhonen meni joulu tuli. Haavi meni rikki siihen tuli reikä ja sitten.

Meni.

Sitten tuli kärpänen joka tuli perhosen kaveriksi. Kärpänenkö tuli. Mitä sitten tapahtui. Meni toiselle riville.

Loppu.

 

 

RUMA RUNO

Katson pippuripurkkeja hyllylläni niitä on paljon.
Alahyllyllä on suolapurkki.

Ja huhmare.

Viinilasi nököttää ylimmällä hyllyllä          se on tyhjä.
Käsin virkatut patalappuset roikkuvat niin kuin viitat.

Pesuaineeni on melkein loppu.
Ja uunini luukku on rikki. Pätevä loppulausahdus.

 

 

RUNO AIHEESTA KAUNIITA SANOJA

Vaipuivat hitaasti hiutaleet kehno tulee tästä.
Minä olen punainen lintunen vieraalla maalla ei tule mitään.

Valtamerinen aallokko synnyttäköön valon koko maailmalle persereikä.

Uinu silkkinen pienoinen patjallasi tällä oi enkeli siivetönnä tulevi tänne.
Rakkautesi kätönen on tuleva minne se meni.

Kodittomia olemme kehnot ihmeiset maan päällä.
Oi kotka minne menet.

 

 

RUNOA PUKKAA

Kaikesta tuli tietävä.

Hukkaan meni.

Ajatus.

Niin kuin paperirulla siellä.

Ohi.

Kaksi hevosta.
Ja kukkavaasi kehno.

Niin kuin taulu.

Ei helevetti tästä mitään tuu.

Sitten tulee käänne.

Oi hevonen.

Ja kukkavaasi.

Kaikesta tuli tietävä ei noin. Hukkaan meni.

Niin kuin ajatuksen lento aamun siivellä sinne meni sarastus nousee ja näen paljon.

Ei tässä lue mitään muuta kuin

 

 

Suomi putos puusta

Suomi putos puusta. Eipäs pudonnut kuin kuusta. Puussa oli omena. Aurinko paistoi ja kesä tuli. Lunta sataa. Pilviä leijailee taivahalla. Lintu lentää puusta. Nyt on kevät ja sitten tulee aurinko. Pimeä väistyy. Linnut tekevät pesiä puussa. En keksi mitään ei se mitään. Puihin tulee lehtiä kun kevät saa puu. Kukkia kasvaa keväällä pihalla. Ja sitten tulee käänne. Käärme luikertelee pihalle kun kevät saa puu. Ei käärmettä ole. Siili herää ja sitten tulee talvi. Syksy tulee ensin vaikka pimeää tulee myös. Talvella tulee kylmä ja palelee seis. Suomen talvi on loskainen ja ikävä kuin. Sitten tulee taas kevät ja syksy. Lehdet tippuvat ja tarvitsee haravan joka haetaan varastosta näin. Haravoidaan ja kiva juttu tämä. Kaikilla on kivaa sitten tulee käänne. Haudan vakava käänne. Salama lyö vaikka pimeä on. Karmea loppu seisoo yöllä. Laudat tippuvat. Lattiassa on reikä poista se.

 

 

SYYSKUU KUUTAMOSSA

Mennyt elämä kaksitoista.

Kuvittelin rinnalleni kadonnutta päätä.

Kuin ruusunkukat nuput hukkuivat tänne.

Päivästä toiseen pilvetkin leijuvat vaikka tänne ei tuu.

Kaikki on luotuja syyskuun kuutamoon paitsi minä en ole.

Näen valjun ruumiisi vaikka pidän silmät kiinni ostan kaljaa nyt.

Puhdas vesi hartaana vaikka minulla ei ole sanottavaa nyt pistän paremmaksi.

He eivät voita koska tarkoin katson ja pinnalla on verta opin anteeksi annon nyt.

 

 

TAIVAAN SARASTUS

Runomuotoinen oivallus taivaansarastuksesta tulee tästä.
Taivaalla on pilvi.
Haituvainen. Ei ole

Litteäkö se on valo. Lintu lentelee pilven alla kuin lintunen.

Lentokonekin menee taivaalla sitten tulee loppu.
Bensa on loppu taivaan sarastus tulee.
Pilven koloista paistaa aurinko keltainen.
Lintu putos.

Lentokone meni kentälle ja siihen laitettiin lisää bensaa.

 

 

TAVALLINEN PÄIVÄRUNO

Katson teeveetä sen päällä on maljakko musta.
Lampussani on valo.

Kaukosäätimet ovat pöydällä niitä on kaksi eivätkä ne toimi.

Hyllyissäni on rojua ja kirjoja.
Joulupaketteja maassa lojuu läjässä.
Nurkassa on veistos.
Veistos.

Mattoni on puhdas.
Aika hyvä matto.

Naisella on muna se on rikki.

 

 

TUSKAINEN RUNO

Jouluni on epätoivoa täynnä.

Epätoivo iskee jouluna.

Pimeää on ja hiljaista ja kukaan ei kuule.

Istun hiljaisuutta kuuntelen korvat höröllään paitsi.

Kello tikittää.

Kukaan ei soita.

Soita.

Olen yksin.

Paitsi että.

Joku soittaa.

Kirjoitan jouluna tuskaisen runon paitsi.

En saa pakettejakaan keneltäkään ostan niitä.

Minä olen yksinäinen kuin elävä vesi paitsi.

Kirkonkellot soivat yksinäisyyttä ja se siitä.

Kuolenko kohta.

 

 

TÄNÄ VUONNA KESÄN ALKAESSA

Hienoo tuli kesästä vaikka kukat kuoli
Silloin ajattelin että askeleen menen vaikka alko oli kiinni.
Mitalit roikkuvat hengettöminä.                              Askel.

Täydellistä lujuutta ja täsmällisyyttä uskon näin tulee vielä.

Voi pyhä jysäys kesä tulee vielä.

 

 

VANHEMMUUS RUNO

Olipa kerran vanhemmuus joka alkoi milloin alkoi. Siis vanhemmuus alkoi joskus sitten sitä ei ollut. Vanhemmuus on sitä, että on lapsia toistamiseen siis. Lasten äitejä ja isejä sanotaan eikun vanhemmiksi, se on sellaista. Vanhemmuus on vastuuta ja sitä tulee niin pirusti ja näin ja sitten niitä rajojakin täytyy osata eikun laittaa sillä tavalla siis. Lapset ne vaan hyppivät vanhempien silmille eikun siis. Vanhemman täytyy rakastaa siis lapsia siis. Vanhempi on turvallinen sillä tavalla siis johon lapset voivat tukeutua siis ja luottaa. Vanhemmat kokkaavat ruokaa siis yleensä siis ja tarkoilevat sitä lapsille siis. Vanhempi pesee yleensä lasten pyykit ja kokkaa sillä tavalla siis. Sen pituinen se ja sitten tuli siis tällainen runo mitä olet mieltä

 

 

UUSI RUNO

Uusi aika uusi päivä minä vai en ole.

Minulla on uusi no en mä voi puhua aika.

Ei onnistu.

Puhun ja keskityn.

 

♠♠♠